Psalms 104

Jumalan ylistys luonnossa

1Kiitä Herraa, sieluni. Herra, Jumalani, sinä olet sangen suuri. Valtasuuruus ja kirkkaus ovat pukunasi. 2Sinä verhoudut valoon kuin viittaan, sinä levität taivaat kuin teltan. 3Sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivin. 4Sinä teet enkelisi tuuliksi ja palvelijasi tulen liekeiksi. 5Sinä asetit maan perustuksilleen, niin että se pysyy horjumatta ikuisesti. 6Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella. Vuorten yläpuolella seisoivat vedet. 7Mutta ne pakenivat nuhteluasi. Sinun jyrinääsi ne pakenivat; 8vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka olit niille valmistanut. 9Panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata. 10Lähetit laaksoihin lähteitä, jotka virtaavat vuorten välissä puroina. 11Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit sammuttavat niistä janonsa. 12Taivaan linnut asuvat niiden partailla ja visertävät lehvien välissä. 13Saleistasi [sinä] kastelet vuoret, töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. 14[Sinä] kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi tuottaaksesi maasta leivän 15ja viinin, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. 16Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. 17Niissä linnut pesivät, ja haikaroilla on majansa sypresseissä. 18Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suojana. 19Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja. Aurinko tietää laskunsa. 20Teet pimeän, ja tulee yö. Silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. 21Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustaan. 22Aurinko nousee. Ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa makaamaan. 23Silloin ihminen menee töihinsä ja hoitaa askareitaan iltaan asti. 24Kuinka monenlaiset ovat tekosi, Herra! Olet tehnyt ne kaikki viisaasti, maa on täynnä luotujasi. 25Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläimiä. 26Siellä kulkevat laivat, siellä leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikkimään. 27Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruuan ajallaan. 28Annat niille, ja ne kokoavat, avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. 29Peität kasvosi, ja ne pelästyvät. Otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat tomuun jälleen. 30Lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja uudistat maan muodon. 31Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra iloita teoistaan, 32hän, joka luo silmänsä maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne syöksevät savua. 33Kaiken ikäni ylistän Herraa, ja veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. 34Olkoot tutkisteluni hänelle otolliset. Minä iloitsen Herrassa. 35Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, sieluni. Halleluja!